perjantai 30. maaliskuuta 2012

Lähtötilanne ja tavoite

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on nyt tasan 9 viikkoa. Siinä ajassa minun pitäisi laihtua ainakin 5,1, mutta mieluiten 11,4 kiloa. En tiedä onnistuuko tuommoisen kilomäärän pudottaminen, mutta kun tavoitteet ovat korkealla, luulisi jonkinlaisia tuloksia syntyvän.

Olen nyt siis painossa 69,4 kg, mikä on lähes puolitoista kiloa ylipainoa minun pituiselleni (165 cm) naiselle: BMI:n mukainen ylipainon rajani on aikalailla tasan 68 kiloa. Lopullinen tavoitepainoni on 58 kiloa, mutta kesään mennessä minun on pakko painaa enintään 64,3 kiloa, sillä otimme avomieheni kanssa viiden kilon laihdutus -vedon. :D Sitä en saa hävitä.

Alla vielä tämän aamuiset mittailut. Turvotusta saattaa olla havaittavissa, sillä söin eilen litran suklaajäätelöä poistetun viisaudenhampaan takia, heh.

Paino: 69,4 kg
BMI: 25,49

Olkavarsi: 31 cm
Rinnan alta: 79 cm
Rinnan päältä: 92 cm
Vyötärö: 74 cm
Takapuoli: 103 cm
Reisi: 63 cm
Pohje: 39 cm

Tästä on nyt suunta alaspäin!


torstai 29. maaliskuuta 2012

Kesähaaste 1

Jennien kesähaasteeseen viitaten teen seuraavanlaisen jutun:

Kirjoita itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä vain. Nyt on lupa kehua itseäsi!

1. Silmät. Ei niistä voi oikein itsekään olla pitämättä, kun muutkin niitä aina kehuvat.
2. Vartalon muoto. Vaikken olekaan kroppaani tyytyväinen, olen iloinen siitä, että läski menee pääasiassa oikeaan paikkaan, eli lantiolle, reisiin ja takapuoleen. Toki ylimääräistä on kertynyt myös vatsan ja käsivarsien seudulle, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Olen päärynä-, enkä omenavartaloinen, mikä on käsittääkseni myös terveyttä ajatellen parempi asia.
3. Laulutaito. Osaan laulaa mielestäni hyvin. Muutkin ovat kehuneet lauluani.
4. Hiukset. Vaikka hiukseni tuppaavat kostealla ilmalla kihartumaan ja menettämään muotonsa, olen tyytyväinen niiden luonnolliseen (oikeaan!) väriin sekä niiden pituuteen. Ei ole eikä tule pidennyksiä!
5. Kasvot. Okei, posket ja joissain asennoissa ilmestyvä kaksoisleuka saisivat olla pienemmät. Siitä huolimatta kasvoni ovat mielestäni suhteellisen kauniit jo nyt.
6. Huumorintaju. Se nyt vaan on minun kohdallani olennainen osa persoonaani ja luonnettani, ja tekee minusta minut. Tietenkin minun huumorini on lyömätöntä, heh! Samanlaista huumoria viljelevät myös useimmat ystäväni sekä avomieheni ja perheenjäseneni. Olen kuitenkin yleensä itse se joukon "pelle".
7. Poikatyttömäisyys. Tästä ominaisuudesta pidän itsessäni todella paljon. Viihdyn todella hyvin miespuolisten ystävieni seurassa ja nautin täysin rinnoin siitä, ettei tarvitse aina naisten tavoin juoruilla, puhua pahaa, tms. Kehtaan (ja tykkään) puhua kakalla käymisestä, piereskelystä ja urheilusta. Rakkaimmat naisystävänikin ovat vähän tällaisia poikatyttöjä.
8. Kirjoitustaito. Olen kirjoittanut pikkutytöstä lähtien ja se näkyy. Olen omasta (ja useiden muiden) mielestä hyvä kirjoittamaan. Opiskelen alaa ja haaveissani olisikin kirjoittaa joskus kirja!


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tsemppis esittäytyy

Moi!

Oon Tsemppis, parikymppinen opiskelijanainen, joka haluaa vihdoinkin onnistua pudottamaan painoaan ja pääsemään kesäkuntoon 2012. Tämä blogi kertoo siis sekä kesäkuntoprojektistani että myös kaikesta muusta asiaan liittyvästä ja liittymättömästä. Tervetuloa seuraamaan elämääni!

Laihdutustaustani on monipuolinen. Laihduttanut olen aina lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien tähän päivään asti, ja prosessi on ollut raskas, kun pysyviä tuloksia ei ole koskaan tullut. Pari kertaa olen onnistunut pudottamaan painoani kymmenisen kiloa, mutta kilot ovat aina tulleet takaisin. Vähäkalorinen ja -rasvainen dieetti tai karppaus eivät ole tehneet tehtäviään loppuun asti. Painon ylläpitäminen on siis ollut minulle mahdotonta ja siksi olen sortunut kokeilemaan erilaisia "ihmedieettejä". Lukioaikoinani sairastuin myös bulimiaan, mikä liian vähäisen oksentelun takia kuitenkin johti siihen, että painoni nousi hurjaa vauhtia tehden minusta painoindeksiltäni ylipainoisen.

Liikkunut olen aina – enemmän tai vähemmän. Liikkumisen puutteesta minua ei kuitenkaan voi syyttää, paitsi ehkä pahimpina masennuskausinani. Niin, olen siis sairastanut masennustakin. Siitä sen enempää kertomatta palaan liikuntaan, joka on ollut todella lähellä sydäntäni aina kun muistan. Olen kokeillut monia eri lajeja ja urheillut vapaa-aikananikin ties minkä kaiken liikunnan parissa. Liikunta tuo euforisen olon, enkä pystyisi elämään ilman sitä.

Valitettavasti en pysty myöskään elämään ilman ruokaa. Nautin ruuan mausta ja koostumuksesta, mutta bulimiataustani on jättänyt minun ja ruuan välille katkeransuloisen viha-rakkaus-suhteen. En siis pysty vieläkään ajattelemaan ruokaa täysin objektiivisesti energianlähteenä, vaan se aiheuttaa minussa ajoittain kauhunsekaisia tunteita. Mitä saan syödä? Miten paljon saan syödä?

Tämän pidemmittä puheitta, aion nyt saada itseni kuntoon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Liikunnan ja hiilihydraattitietoisuuden avulla tähtään sinne, mihin olen tähdännyt jo pitkään. Toivotaan, että tällä kertaa tärppää! Kesäkunto 2012, here I come!